Kirogurun kurakori
Artikkeli nro 175
Helmikuu 17, 2007 at 00:45
Kaikki paska loppuu aikanaan. Niin myös KGKK – Kirogurun kurakori.
Kaikille jutuille on aikajanansa: toisessa päässä yleensä lukee A ja toisessa C. Toisin sanoen peli pitäisi lopettaa jo pisteessä B, mutta kun ei raskisi, ja sitten mennään vain vanhasta tottumuksesta vaikka suden perseeseen, ilman jarruja ja valoja.
Tyhjiin kurakori ei ollut ammennettu, mutta elämässä pitää aika ajoin keksiä uudet jutut. Niinpä tässäkin tapauksessa kiroguru palaa tuorein purjein Blogilandiaan nopeammin kuin uskottekaan, ja hyvät ystävät, te kyllä löydätte uuden blogini, jos se on tarpeeksi magneettinen tullakseen löydetyksi.
Kiitän täten blogiystäviäni lojaalista seurasta: oli ilo kommentoida postauksia puolin ja toisin. Pyydän ohjaamaan säälinosoitukset lähimpään vaaliuurnaan.
Lastenkirjojen tyly kohtalo
Tammikuu 16, 2007 at 23:00 
Tässä yksi hyllyllinen lastenkirjojamme, joita iltatähtikaksoset (2v 4kk) selvästi rakastavat niin paljon, että ovat valmiita niitä pureskelemaan, syömään, repimään ja riepomaan kansilaminaattia, kirjanselkiä ja sisäsivuja myöten. Ei auta järkipuhe. Kymmenien lastenkirjojen kalutut ja silputut jäännökset ovat jo päätyneet paperinkeräykseen.
Mutta kuka on sanonut, että kirja olisi pyhä? Kirja on artefakti, esine, joka tuntuu käsissä (ja maistuu suussa). Kaupasta saa aina uusia kirjoja tilalle. Loppuun revitty kirja on usein myös loppuun luettu kirja.
Ylistys taaperoiden tavalle lukea kirjoja! Siinä olisi intohimoiselle aikuiselle kirjanrakastajallekin oppimista.
Isänpäiväkakku
Marraskuu 13, 2006 at 18:43
Perheessämme on tapana tehdä kakku joka merkkipäivä, nykyään suoraan vuokaan, jolla on riittävää kokoa ja lapioitavuutta. Tapana on myös ottaa kakuista kuvat. Kuuden hengen syntymäpäivät (5 kpl) sekä isän- ja äitienpäivät (2 kpl) ovat vuosien varrella kerryttäneet aika kuvapinkan albumoitavaksi.
Yllä näkyvä eilinen isänpäiväkakku on poikkeuksellisesti kuorrutettu suklaalla. Yleensä esikoispoikamme, jonka velvollisuuksiin (ja iloihin) kakunteko nykyään kuuluu, käyttää päällystystyöhön marjoja, toisinaan suklaanappeja tai englanninrakeita. Pellillä uunitetun kakkupohjan puolikkaiden välissä on mm. hilloa ja persikanlohkoja. Kokonaisuus on vuollettu kuohutetulla vaniljakastikkeella.
Pojan lahjakkuutta ei käy kieltäminen. Merkkipäivä merkkipäivältä kakku on maistunut tasalaatuisen herkulliselta. Kokonaan toinen tarina on se, kun kaksi tuntia myöhemmin olin jo ähkynä pelaamassa futsalia.
Montaks siirsit?
Lokakuu 29, 2006 at 11:29
Tällä kertaa listasin huushollin kellot.
9 seinäkelloa.
3 herätyskelloa (omastani patteri loppunut).
3 tietokonetta (siirtyivät automaattisesti).
4 känää (automaattisesti paitsi vaimon vanha 8890).
1 faksi-puhelinvastaaja (josta taas vahingossa pyyhkäisin lähettäjän tietorivin).
1 mikron kello.
1 vaimon Polar-sykemittari.
1 digitaalinen sanelukone.
2 poikien kenkäkelloa (jalkapallo- ja koriskenkä).
1 digikameran kello.
1 videokameran kello (hitsi, tämä unohtui).
1 auton kello (en ole vielä siirtänyt).
1 autossa olevaa sekuntikello (en vielä).
Ja se 30. kello on vanha askelmittari, joka on hävinnyt jonnekin. Muistaakseni siitäkin ovat patterit loppu. Ai niin. 31. on esikoisen robottikello. Annetaan tehtävä kaksosille.
Kuvaavaa, että Suomessa normaaliajaksi lasketaan tämä pimeä, kylmä, sateinen talvikausi. Kesäaika on ilmeisesti sitten jotakin aivan luonnonvastaista suomalaiselle mielelle.
Yleensä olen siirtänyt kellot normaaliaikaan vielä yöllä, mutta tällä kertaa tein operaation vasta aamulla. Maailmanloppua siitä ei tullut.
Paskan rikesakkohinta
Lokakuu 23, 2006 at 01:23
Viimeinen rutistuksen viikko, ennen kuin Suuri kirosanakirja pitää luovuttaa kustantajalle (WSOY:lle). Sitä ennen haluan antaa kiperän pähkinän mietittäväksi. Pähkinän kuoressa on tarra, jossa lukee ”Moraalinen dilemma”. Valmistusmaa Suomi.
Kun viime torstaina vierailin Subbarin Big Brother Extrassa Vappu Pimiän haastateltavana, käsittelimme ko. akvaariotalon asukkaiden kiroilua ja kiroilukieltoa.
Lähdin muodikkaasti siitä, että meillä on sananvapaus. Siitä seuraa loogisesti, että meillä on myös kirosananvapaus. Kiroilu ei ole enää tabu ja vielä vähemmän syntiä, mutta tilannetajua ja suvaitsevaisuutta tarvitaan molemmin puolin.
Otin myös esille kiroilemisen juridisen puolen. Järjestyslain 2. luvun 3 §:n mukaan yleisen järjestyksen häiritseminen on kielletty metelöimällä tai äänekkäästi kiroilemalla. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että viranomaisella on mahdollisuus langettaa julkisesta kiroilusta 35 euron rikesakko. Toisaalta ulostamisesta tai virtsaamisesta yleisellä paikalla rapsahtaa vain 20 euron sakot.
Hieman kaksinaismoralistinen dilemma kuuluukin: kumpi on pöyristyttävämpää (eli järjestyslain vastaista ja siten kalliimmin rangaistavissa), se että Helsingin Rautatientorilla huutaa keskellä päivää ”Voi paska!” vai se, että vääntää kaikkien nähden sitä itseään?
Kiroguru pyytää anteeksi
Huhtikuu 20, 2006 at 16:15
Kiroguru pyytää anteeksi tämänaamuista kiroiluaan koko Suomelta. Se tapahtui kotosalla ja johtui normaalista aamuäreydestä. Sinänsä tähdellistä aihetta kiroiluun ei ollut.
Ei edes kiroguruna oleminen riitä verukkeeksi kiroilla kuin turkkilainen/merimies/tukkijätkä/mustalainen/rekkakuski. Kirogurua koskevat aivan samat käyttäytymiskoodit kuin muitakin ihmisiä. Tosin kirogurulla ei ole esimerkin viittaakaan hartioillaan, ts. kiroguru ei ole velvoitettu esimerkillään osoittamaan kiroilukorrektiutta.
Ja kun tälle tielle on lähdetty, pyydän vielä anteeksi viikonloppuista remonttipaukuttelua paritalomme seinänaapureilta. Kahden huoneen lattiat on nyt tehty, enää pitää naputella seinälistat paikoilleen. Koettakaa kestää!
Sitten suomeen. Tarvitsemme vielä uudissanan anteeksipyytelylle. Pahoitteleminen kuulostaa liian ylevältä, mutta viittaako anteksoiminen anteeksi pyytämiseen vai antamiseen, vai sallisiko se molemmat merkitykset?
Kirogurun Hullut päivät
Huhtikuu 7, 2006 at 18:22
Kirogurulla on nyt Hullujen päivät!
Ja halvalla lähtee, kaksi kolmen hinnalla! Jos ostat neljännen, saat viidennen tuplahintaan, etkä maksa halvimmasta mitään! (Se laskutetaan vasta myöhemmin.)
Koppihullujen päivät! Jurkon päivät! Suohuuruvammaisten päivät! Narrattavien päivät! Punttipäiden päivät! Töyssyjen päivät! Lunaatikkopäivät! Hupsunkopsahtavien päivät! Hörmösen päivät! Sotahullujen, seksihullujen ja yllytyshullujen päivät! Dorkapäivät! Yliviisaiden päivät! Paukkupääpäivät! Latvarosojen päivät! Täysdaijun päivät! Räpäskäpäivät! Valopääpäivät! Pirstomielisen päivät! Tahvon, Taunon ja Urpon päivät! Palikkapäivät! Mälvän päivät! Pölypallojen päivät! Kilarin päivät! Lanttuhauskisten päivät! Normikreisin päivät! Rutihullujen päivät!
Tämä on reilu kauppa: ei kylkiäisiä eikä maistiaisia – minkä ostat, sen myös maksat. Täysi palautusoikeus (palauta ostoksesi ja me pidämme sen; rahoja emme valitettavasti voi maksaa takaisin).
Alaikäiset nuohoojat
Huhtikuu 27, 2006 at 18:27
Kuva-arvoitus: mikä tämä on?
Kolmen pisteen vihje: se on takka.
Mikä se siis on?
Oikea vastaus: takka.
Kyllä tästä aiheesta saisi enemmänkin irti, mutta kuten kuvasta näkyy, takkamme on suljettu nähtävyys. Poistin pari kolme viikkoa sitten edestä muovilaatikot, koska kaksospoika (kohta 20 kk) osaa jo kiivetä niiden päälle. Suuri ratkaisu oli sulkea takka lakanalla, mutta kaksoset oppivat nopeasti repimään mielestäni taitavasti ilmaistointiteipatun vuorauksen sivuilta ja vähän altakin auki.
Kunhan aikaa on, lisään teippausta tai kehitän jotain parempaa. Ideoita otetaan vastaan. Molemmat kaksoset on liian usein löydetty takasta kuin nokikolarit. Tuskin takan pesukaan riittää, kaksoset kuitenkin keksivät kiivetä piippua pitkin katolle.
Kirogurun kotona takkakriisi jatkuu. Mutta kuten kuvasta näkyy, Forssan poliisi on jo tulossa hätiin.
Kiroguru tekee arinat
Helmikuu 9, 2006 at 17:08
Parranajon Suomen-mestari mollisointuisena: Kartanlukijani varasti nuotit.
Hammaslääkäri ennustaa nykynuorille: Nastat alla, KitKat päällä.
Persialaislähetystön itäsiiven ihme: lentävä eteismatto.
Ekoterroristi: Päästäisistä päästäisiin päästöillä.
Vaalit ohi: Poststressistressi iski pressiin.
Villitys lähestymässä: Keski-ikä varttia vaille tekohampaat.
Töissä IBM – PC-yhteensopiva; kotona EMBO – WC-yhteensopiva.
Varkautelaiselle murhemielelle kotiruoaksi hellapoliisin kiukkupussikeittoa.
Vajaavaltainen voi aina olla vajavaltainen, jos pirttihirmu hallitsee päärakennusta.
Horoskoopiltaan rantaleijona periskoopiltaan pervoleijana.
Yleisen saunan pieruntuttu.
Inspiraatiosta kiittäen Arinaa.
Kirogurun kirjahyllyt
Huhtikuu 4, 2006 at 13:50
Minulla on ikävä omia kirjojani! En ole enää vuoteen voinut harrastaa yhtä mielipuuhistani eli vapaasti poimia hyllystä jotain kirjaa ja selailla sitä nautinnollisesti.
Syy on toki luonnollinen: jättiläiskokoiset kirjaluteet! Ne ottavat kiinni mistä tahansa irrallisesta kirjasta, repivät sivut ja vieläpä syövät ne poskeensa. Tai sitten roikkuvat ja huutavat lahkeessa, kunnes kirja on pistettävä pois näkyvistä. Kyseessä ovat tietysti iltatähtikaksosemme (19 kk). Heidän ”luku”nälkäänsä eivät omat kuvakirjat riitä, ei, on päästävä isin kirjoihin kiinni.
Vanhempien poikien (vm. -93, -95) kohdalla teimme yksinkertaisesti niin, että kun nämä oppivat konttaamaan, seisomaan ja lopulta kiipeämään, me vain tyhjensimme hyllyjä sitä mukaa alhaalta päin. Nyt kirjahyllyjä on niin monta, niin monessa huoneessa ja molemmissa kerroksissa, ettei se enää onnistu. Kaksosten kohdalla tyyli onkin toinen: kirjat puserretaan hyllyihin niin tiiviiksi riveiksi, ettei niitä saa hohtimillakaan ulos.
Niin luulisi. Varsinkin kaksospoikamme (ks. kuvat) hallitsee kyllä eri tekniikat. Ensin lisäsin tiivistystä, mutta kun se ei auttanut, käänsin kovakantiset kirjat selkä seinään päin. Nykyään hän osaa vetää kirjoja takapuolelta ulos. Niitä pitääkin pinota jo kasoiksi, ja niiden täytyy olla täsmälleen saman kokoisia. Samoin hyllyjen pystytikasten viereen täytyy kasata estokasoja, ja tässä varsinkin kiiltäväpaperiset lehdet (Graphis, Wallpaper ja vaimon hammaslääkärilehdet) ovat omiaan, jotta poika ei kiipeilisi ylöspäin. No, viimeksi tänään hän roikkui jalat kolmannessa hyllyssä.
Lasten kuvakirjoja voi onneksi aina ostaa uusia ja toisinaan valmiiksi kaksin kappalein, mutta aika rankkaa tämä on vielä ainakin muutaman kuukauden, kunnes voin luottaa kaksosten sanaan (”Tä dä!”), ettei isin kirjoja enää revitä.
Kirjaparka-kirjallisuuspalkinto
Joulukuu 28, 2005 at 10:46
Tiesitkö, että jos kaksi kirjaa on tehty suunnilleen samasta aiheesta, paljon paremmin myy se, joka on suunniteltu hienommin? Kansidesignia pidetään tänä päivänä kirjan suurimpana myyntivalttina.
Tänään, Viattomien kirjojen päivänä, Suomen kiroguru julkistaa uuden kirjallisuuspalkinnon, Kirjaparat 2005. Kielellisen ja graafisen selväjärkisyyden lyhdynkantajana kiroguru arvioi kuluneen vuoden kotimaista kirjasatoa positiivisen rakentavassa hengessä ja nimeää mm. vuoden huonoimman kirjannimen ja vuoden rumimman kirjankannen.
TV-boikotti, päivä 53
Joulukuu 27, 2005 at 13:28
Yläkerrassa viruva tv-vastaanotin syyttää kidnappauksesta… MINUT ON HYLLYTETTY VASTOIN TAHTOANI! Uudet kuvat julkisuuteen (huom! tämän päivän sanomalehti!); tv-vastaanotin viruu yhä irti kaapeliverkosta, alennettuna poikien videopeliskriiniksi! Kiroguru tutkii asiaa.
Monet kurakorin lukijoista ovat jännittäneet kiroguruperheen tv-boikotin joulukliimaksia, ja nyt ne uutiset julkistetaan: lakotus jatkuu! Näköaskia kohdellaan edelleen kaltoin ja alle sen koneisarvon! Ei edelleenkään roskaohjelmia tupaan, mutta ei myöskään laatuleffoja dvd:n kautta.
Tähän sitten päädyttiin. Herra ja rouva kiroguru päättivät järkiratkaisusta ajan utilisoinnin hyväksi; laatuaika on aina laatuaikaa. Kirogurun poika mukisi, samoin urputti kirogurun pojan isoveli (joka tosin on nyt mummilassa Helsingissä ja varmasti siellä nauttinut kunnon tv-tujauksensa). Sen sijaan kirogurun iltatähtikaksoset eivät ole moksiskaan. Palikat ja duplot, briot ja plastot yhä kiinnostavat enemmän. Ja heidän mielipidettään kuunnellaan jatkossakin.
Toisaalta supervanhempien hämmästyttävän armeliaisuuden osoituksena (ja vähän myös joululoman kunniaksi) pojat ovat saaneet käyttää skriiniä videopelien pelaamiseen, tietysti ankarasti säännösteltynä.
Hyvät bloginlukijat, älkää siis välittäkö tv-vastaanottimemme vaikerruksesta tai kaiken maailman vetoomuksista. Se pysyy toistaiseksi boikotissa, lakotuksen ikeen alla, syrjäytyneisyyden järeän ahtisaappaan kannan murskeena.
Varo tosiblogia!
Joulukuu 12, 2005 at 13:34
Kirjailija Arto Salmisen kuolema panee miettimään, voidaanko tosi-tv:n vyöryttämälle älyvapaalle todellisuussyövälle enää mitään, kun provosoivimmatkin kyseenalaistajat luiskahtavat pelistä pois. Syystuoreessa teoksessaan kirjailija ällisteli sitä, että oman elämänsä sijasta ihmisiä kiinnostaa tositelevisio, jossa mikään ei ole totta.
Totta tai ei, ennen kaikkea tosi-tv panee aivot narikkaan. Se on sen synti. Onhan aivan nerokas konsepti tuottaa hullunhalpaa, käsikirjoittamatonta, editoimatonta live-draamaa klassisessa suljetussa tilassa. Se kiehtoo kansaa kuin häkä, joten sitä kannattaa tukea mainoksin, joten sen teko-oikeuskin on perusteltu. Meille jää toki subjektiivinen valinta vaihtaa kanavaa.
Vaan sitähän me emme tee. Paradoksaalisesti, kun elämä ahdistaa, suomalainen hakee eskapisminsa tosi-tv:stä. Perusluonteeltaan vakava, kirjaimellisesti ottava suomalainen on erityisen kosketusherkkä arjen ahdistukselle, torjuva fantasialle. Tosi-tv maistuu sopivan oikealle, ja siksi se kiihottaa.
Mutta liika tosissaanolo, liiallinen pyrkimys asiallisuuteen (uskottavuuden saavuttamiseksi) todistaa vain mielikuvituksen puutteesta. Ei elämää nyt niin vakavasti tarvitsisi ottaa, etteikö siihen voisi suhtautua huvittuneesti, pienellä sarkasmilla, kuolemalle virnuillen.
Sisällöllisesti tosi-tv on viaton ja vaaraton: se vain häivyttää fiktiota ja hakee suoraa kosketusta nykyarkeen. Siinä mielessä blogikin on puhdasta tosi-tv:tä – ohjelmatasoltaan arkirealismia yllätyksettömimmillään. Ja kun netissä ohenemme tosiblogin vuolattajiksi, parempi sanoa suoraan: blogi on internetin runkkukanava.
Kun viihdeintensio kääntyy televisiosta internetiin, kuten on tapahtumassa, tulee aika julistaa nettiboikotti.
Uskis-haukkumia
Joulukuu 11, 2005 at 11:16
Viime yönä iskin oikein kultasuoneen, kun olin googlaamassa fraaseja eräille haukkumasanoille Suuren solvaussanakirjan joskus ilmestyvään seuraavaan, täydennettyyn laitokseen. (Huom. kiroguru ei siis koskaan lepää!) Linkki johti toiseen, ja siinä sitten oltiin, kaulaa myöten monissa ihan uusissa nimittelyissä.
Kyse on uskonnollisista haukkumasanoista, usein toki myönteisistä, lempinimimäisistä slangisanoista. Tässä joitakin poimintoja:
adventisti: advis
ei-uskovainen: eikkari
fundamentalisti: funkku
helluntailainen: hellari
jehovantodistaja: jehku
katolilainen: katoliikki
körttiläinen: körde
lestadiolainen: lestantti
luterilainen: lutsku
mormoni: mappilainen
ortodoksi: ortodixi
vapaa-ajattelija: vapari
vapaaseurakuntalainen: vapislainen
Ja eipä kai kenellekään ole epäselvää, keitä ovat kirstukiuru (kanttori), mustakaapu (pappi) tai nahjus (nuoriso-ohjaaja). Puhumattakaan termeistä ruksia, räpylöidä (rukoilla) tai herrasta nimeltä Jumppu (Jumala).
Yhden koon kirjat
Joulukuu 1, 2005 at 12:38
Kun katselen cd- ja dvd-hyllyjäni, tuumin, että onpa sitä tullut ostettua paljon turhaakin. Miksi sitten ostin? Koska se on tehty niin helpoksi. Sitten mietin: mikseivät kirjat voisi olla samankokoisia cd- ja dvd-koteloiden malliin?
Okei, pokkarit ovat, ja siksi niitä myydäänkin. Samoin tiettyjä sarjoja päätaloista sapoihin, tarzaneista mitä-missä-milloineihin ihan vain on vuosien varrella kertynyt ihmisten hyllyihin. Kirjanystävä, jolla on jo hyllyssään paljon Tammen Keltaisen kirjaston kirjoja (ja pitää niitä vielä kauniissa rivissä), lankeaa taatusti aina silloin tällöin ostamaan uuden niteen kasvattaakseen sarjaansa, piittaamatta siitä, onko se edes ostamisen arvoinen eli pitääkö hän siitä, tai edes, että tuleeko hän koskaan sitä edes lukemaan.
Mutta jos kaikki romaanit olisivat samankokoisia, ihmiset sortuisivat takuulla ostamaan itselleen enemmän kirjoja (a) heräteostoina, (b) kerätäkseen. Myös hyllytys olisi helpompaa. Silti standardiformaatti antaisi yhä luovat mahdollisuudet kannessa ja sisällön taitossa, typografiassa ja kuvituksessa. Valitettavasti minä olen supistanut kustannustoimintani minimiin, mutta aiemmin pyrin nimenomaan sarjoittamaan kirjoja, esim. SuurKirjaset- tai Citygrafia-sarjoiksi. Molemmissa ehtikin ilmestyä viisi kirjaa.
TV-boikotti, päivä 2
Marraskuu 6, 2005 at 10:22
Jos suomalainen katsoo televisiota keskimäärin 2,5 tuntia päivässä (riippuen tutkimusjaksosta), meidän kuusihenkisessä perheessä se tekee 15 tuntia päivässä! En sano, että joka iikka (varsinkaan iltatähdet) olisi joka ilta liimautunut ruutuun, mutta välillä soi niin aamu-tv kuin myöhäismatsi Eurosportilta, sekä ne pakolliset sarjat (pojille Simpsonit ja vaimolle Salkkarit imetysaikaan) ja illan elokuvat, tällainen elokuvafriikki kun allekirjoittanutkin on.
Mutta vapaus on koittanut! Mikä hiljaisuus kotona – tai pikemmin kakofonian puute – sillä eihän neljästä lapsesta synny muuta kuin kodin vastine Mieskuoro Huutajille. Jonkinlainen vapautunut järjestys on taloon kuitenkin syntynyt.
Kukapa ajattelisi televisiosta nykyään mustavalkoisesti, mutta lievästi väritettynä laajakuva on se, että televisio on saatanasta. Sen aivopesu myllyää kuin kirjopyykki ja pakottaa meidät laumaeläin-ajatteluun. Passivoivien alfa-aaltojen aiheuttajan lisäksi se on totaali aikavaras. Meidän kuusihenkisessä perheessämme se verottaa keskimäärin 5475 tuntia vuodessa – mikä tekee 2,85 miestyövuotta! Eli meidän perheen televisionkatseluajalla kolme miestä paiskisi töitä vuodet ympäri ilman kesälomia (kunhan eivät olisi kunnan palveluksessa).
Nyt tilanne on ainakin hetkeksi muuttunut. Nuo 5475 tuntia tullaan tässä perheessä käyttämään johonkin paljon kivempaan, kehittävämpään ja terveellisempään.
Pyhäinpäivänpamaus
Marraskuu 5, 2005 at 16:07
Ja tervetuloa Kirogurun blogiparauniversumiin! Lingokanuunat alkavat nyt fanfaroida topikista toiseen (kielisalapoliisin vainulla), lakaista pääasiassa kunnallisen politiikan hypokriittisiä, tylsäsarvisia, kaksihaaraishäntäisiä piruja maton alle (ja pomppia runsaasti päälle) sekä tasapainotella kirkasajatuksisuuden ja iltatähtikaksosuuden aiheuttaman arkijakomielisyyden neulanterällä. Toistan: teemoja tulevat olemaan ainakin kieli, sanakirjat ja kirjallisuus; kunnallispolitiikka; lapsiperheen tiimellykset. Pysykää taivasosuudella.
|
