Kaikki kiroilevat. Nekin, jotka toisin väittävät. Koska kiroiluun lasketaan niin sadattelut kuin päivittelyt, lievimmät affektisanat ovat jo eräänlaisia puuskahduksia (Voi pyhä yksinkertaisuus! Ei voi olla totta! No jo on! Aargh!) eivätkä tunnu kiroilemiselta. Mutta ne täyttävät monet kiroilun lait, tärkeimpinä tunnepaineiden tahdottoman purun sekä henkisen helpottumisen.

Kiroilemme syystä: pettymyksestä, kivusta, sisuuntumisesta, kilpailu-uhosta, paheksunnasta, hämmästyksestä jne. Me myös siunailemme ja herttailemme, vahvistamme kiroilemalla ryhmäsidonnaisuutta, käytämme kirosanoja sidesanoina, intensiteettiadverbeina ja epämääräisinä subjektipronomineina.

Kiroilemme eri tavalla: yhdet käyttävät vittuja ja perkeleitä, toiset vitsejä ja perhanoita, kolmannet jumasviiduja, zlaatanoita, kerhanoita ja käkkärän kikkuran kakkaroita. Kiroilemme eri tavalla eri tilanteissa: kotona, koulussa, kadulla, pukukopissa, yksin. Ja ennen kaikkea kiroilemme paljon: tässäkin me suomalaiset olemme maailman kärkeä. Arvaatkohan miksi?

KIROILU
Opi lisää kiroilusta.

Kiroguru | Kirokirjat | Missio | Luennot | Teesit | Resepti | Vittu-indeksi | Kiropotti | Jästipotti | Kirosanan määritelmiä | Blogisanakirja