Kiroguru | Kirokirjat | Teesit | Kiropotti | Jästipotti | Suuri kirosanakirja | Arkikiroguru
Valitse mieleisesi haastattelu:
Kevythaastattelu | Konekiväärihaastattelu | Syvähaastattelu
Taskunpohjahaastattelu | Freudilainen haastattelu | Isänmaallinen haastattelu
Syvähaastattelu
Mistä sait idean kirosanakirjaan?
Vuonna 1991 julistin kansallisen rakkauskirjeiden kirjoituskilpailun, johon tuli parituhatta kirjettä,
ja niistä kokosin 1992 antologian Parhaat rakkauskirjeet. Vastapainoksi halusin seuraavaksi kehitellä
jotain hieman epähempeämpää. Moni kirjaprojektini on alkanut yksinkertaisesti
hyvänkuuloisesta kirjannimestä, ja kun kerran yksin ollessani heitin ilmaan nokkelahkon
tittelin "Kirosanakirja", ajattelin, että sellainen kirjahan pitää tehdä. Tarkalleen idea syntyi
Helsingin Laajasalon Kirkkosalmentien kaksiossani tammikuussa 1992, keittiönpöydän äärellä.
Kaivelepas vielä tarkemmin arkistojasi.
Tosiaan! Joskus 1980-luvun puolivälin Kuperkeikka-oktettiin liittyvistä idealapuistani
löytyy muistiinpano: "keksi onnellisia kirosanoja!" Ajatukseni oli suunnitella
Kuperkeikka-romaaneja varten valmiiksi räätälöity persoonallinen kirosanasto.
Mutta se oli vähän eri asia kuin ihan oikea sanakirja.
Idea-aihio kuitenkin. Ja sitten rupesit kokoamaan kirjaa kasaan?
Aika pian tuli tietysti selväksi, kuinka merkittävästä pioneerityöstä oli loppujen lopuksi kysymys.
Ensimmäisen laitoksen (1993) kirjoitin kasaan Helsingin Kalliossa (Hämeentie 6 A 7),
toisen laitoksen (2002) Walesissä (26 Trefonwys, Bangor, Gwynedd) ja Turussa (Kanervatie 8)
sekä kolmannen laitoksen (2007) Forssan Puistossa.
Olet sinä kova jätkä. Mistä olet kerännyt nuo kaikki kirosanat?
Kaikkialta! Niin sanakirjoista kuin murresanastoista, kirjallisuudesta, internetistä...
Lisäksi seuraan antennit höröllä mediaa (tv, radio, lehdet jne) ja bongailen kirosanoja.
Järjestin myös valtakunnallisen keräyskilpailun vuonna 1992.
Samoin kansan syvät rivit lähettävät minulle yhä jatkuvasti lisää aineistoa.
Vieläkö keräät kirosanoja?
Tästä on tullut todellinen elämäntehtävä ja isänmaallinen velvollisuus.
Toiset keräävät postimerkkejä, minä kirosanoja.
Keräävätkö jotkut vielä postimerkkejä?
Keräävät.
Eikö aiheesta ole ennen tehty tutkimuksia?
Ei tässä laajuudessa, sanakirjamuodossa, enkä ole törmännyt vastaavaan muissakaan kielissä.
Kielentutkijat ovat aristelleet aihetta, onhan kiroilu pitkälti puhekieleen sidottua,
alatyylistäkin,
joten kotimaiset tutkimukset ovat tähän asti pitkälti rajoittuneet pieniin osa-alueisiin,
kuten perkeleen tai hiisin etymologiaan. Vasta viime vuosina...
Eli olet iskenyt todelliseen kultasuoneen?
Tajusin heti alussa affektiivisen kieliaineiston koko rikkauden ja havahduin siihen kylmään tosiasiaan,
että mitään kokoelmia tai sanakirjoja offensiivisesta kielenkäytöstä ei ollut tässä kiroilurakkaassa
isänmaassamme aikaisemmin koottu – ilmeisen akateemisen uskottavuuspelon vuoksi.
Kartoitin nopeasti kielialueen ja heittäydyin pioneerityöhön – hairahtuen samalla missioni elinikäiselle
kuilunreunapolulle.
Tokihan aluevaltaus kysyy samalla vastuuta ja omistautumista.
Tokihan. Kiroiletko itse paljon?
Näin todella joskus kuvitellaan. En mitenkään poikkeuksellisesti, kiitos hyvän kotikasvatukseni,
ja hyvin harvoin julkisesti. Tässä taidetaan nyt vain sekoittaa kielentutkimus ja käytöstavat keskenään.
Kiroiletko itse paljon?
(Köhisee.) Kyllä. Varsinkin kotona. Kaikki siellä kiroilevat.
Mitä kirosanoja itse käytät?
Niitä perinteisiä. Tarvinneeko pärräyttää? Lieväreistä lipsahtaa joskus perhana, saakuri tai vaikkapa vitsi.
Mikä on hauskin ja mikä törkein tietämäsi kirosana?
Kun kirjan työstövaiheessa on käynyt kiroaineistoa kliinisesti läpi lukemattomia kertoja,
juuri näihin kriteereihin turtuu ensimmäiseksi. Pitää kyllä myöntää, että muutamat voimasanat
ovat jääneet lähtemättömästi mieleen, kuten vonttaana tai pätö nartsikka.
Seuraavaksi sitten kokosit sanakirjan haukkumasanoista?
Loogista jatkoa tunneväritteisen konfliktisanastomme keräämistyössä.
Mikä on mielestäsi pahin haukkumasana?
Solvaamisessa toteutuvat samat lainalaisuudet kuin matematiikassa.
Jos kysytään, mikä on suurin luku, aina löytyy sitäkin suurempi.
Shokkiarvo kulkee käsi kädessä tuoreuden kanssa, joten
pahin haukkumasana kootaan yhdistämällä seksuaalisia ja
anaalisia sanoja sopivan törkeiksi kombinaatioiksi.
Ja sitten nämä vertaukset. Eikö vähempi olisi riittänyt?
Päinvastoin, nytkin teki tiukkaa pitää aineisto kurissa.
Suuren vertailusanakirjan 50 000 kuin-vertausta ovat vain jäävuoren huippu:
valikoima parasta, viisainta ja hauskinta suomalaista vertailutaidetta.
Ja siihenkin lystiin upposi hulppeat neljä vuotta?
Äh, postimerkkejäkö olisi pitänyt keräillä?
Esimerkiksi. Mikä on seuraava projektisi?
Missio jatkuu. Kirosanojen ja haukkumasanojen jälkeen vuorossa ovat
haistattelut, käskytykset ja muut karkeudet. Sittenpähän näette.
Ja sinä todella luulet, että se jotakuta kiinnostaisi?
Kiitos haastattelusta. Seuraava toimittaja.